Asiakaskertomus: milloin on oikea aika ostaa porrashissi?

Mitä tapahtuu, kun portaikko ei ole enää paras ystäväsi vaan jatkuva muistutus fyysisistä rajoitteista?

Kirjoittanut Stannah

Portaita on monenlaisia ja monen muotoisia. Ne voivat olla suoria tai kierreportaikkoja, ne voivat sijaita sisätiloissa tai ulkona. Ne voi olla rakennettu käytännön syistä, ulkonäön vuoksi tai molempia. Mutta yhteistä kaikille portaille on, että ne määräävät tahdin kulkiessa. Tätä ei edes huomaa, kun on vahva ja terve, mutta kun näin ole, portaita ei voi olla huomaamatta. Tämä voi tapahtua missä iässä tahansa. Se voi johtua loukkaantumisesta tai se voi olla ikääntymisen luonnollinen seuraus tai merkki nivelsairauden puhkeamisesta. Ongelma voi olla polvinivelissä, lantiossa, se voi johtua sydänsairaudesta tai jostain muusta, joka tekee portaiden käytöstä kivuliasta. Ennen kuin huomaatkaan, portaikko ei olekaan enää vain jotain, jonka ansiosta pääset paikasta A paikkaan B. Tutusta osasta päivittäisiä rutiinejasi on tullut vihollisesi. Se aiheuttaa pelkoa ja rajoittaa päivittäisiä askareita ja muistuttaa jatkuvasti fyysisistä rajoitteistasi.

old lady in a staircase

Syy, miksi halusimme kirjoittaa tästä herkästä aiheesta, on halumme käsitellä asiaa aidolla, vilpittömällä ja positiivisella tavalla. Päätimmekin käyttää pohjana Richard Campbellin teoriaa monomyyteistä kirjasta Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949). Tiedämme kyllä, etteivät asiakkaidemme kertomukset ole satuja, mutta ne ovat todella merkittäviä ja tunteellisia tarinoita, joita kannattaa jakaa. Käytyämme läpi asiakkaidemme tarinoita, olemme löytäneet kertomuksista eri vaiheita matkalta kohti päätöstä hankkia liikkumisen apuväline. Olemme varmoja, että monille tämä matka on jotain, johon samaistua.

Miksi “matka” ja miksi “sankari”?

Vaikka olemme asentaneet jo yli 750 000 hissiä, emme ole lakanneet hämmästelemästä, kuinka suuria fyysisiä ja psyykkisiä kamppailuja asiakkaamme käyvät läpi, ennen kuin pääsevät pisteeseen, jossa ovat nyt – pisteeseen, jossa he voivat kulkea portaissa mukavasti ja turvallisesti hissin kyydissä. Sen vuoksi he ovat mielestämme todellisen elämän sankareita, ja heidän tarinansa ovat todella jakamisen arvoisia.

Kaikkien asiakkaidemme tarinat ovat erilaisia, mutta me etsimme niistä piirteitä, jotka ovat kaikissa samanlaisia. Ja me löysimme niitä. Kaikille tarinoille on yhteistä samanlainen prosessi asiakkaan joutuessa tiedostamaan ja hyväksymään uuden todellisuuden. Prosessi, joka ei ole lainkaan helppo. Kulttuurista tai paikasta riippumatta osalla matka kohti asian hyväksymistä kestää muutamia päiviä, osalla siihen saattaa kulua vuosia. Oltuamme alalla 40 vuotta näemme, että jokaisen matkan takana on lopulta hyvin tyypillinen tarina. Me myös tunnemme asiakkaamme tarpeeksi hyvin ymmärtääksemme, millaisia esteitä he kohtaavat matkan varrella. Matkan päätteeksi tuntuu melkein kuin juoni olisi kirjoitettu tähtiin, ja tarinan lopussa sankarimme oppii läksynsä tai kohtaa tarvitsemansa apulaiset voidakseen ylittää esteet, kasvaa ja kypsyä kohti entistä positiivisempaa elämänotetta.

Sankarimme on haasteen edessä: hänen on hyväksyttävä fyysinen heikentymisensä

Our hero is confronted with a challenge: the acknowledgment of physical decline

Kaikkien näiden vuosien aikana, jonka olemme alalla toimineet, olemme nähneet, että todellisuudessa on erittäin vaikeaa hyväksyä tarvetta liikkumisen apuvälineille. Yksi syy tähän on nuoruuden ja voiman ihannointi hyvinä ja haluttavina ominaisuuksina. Klassisista Kreikan ja Rooman kulttuureista alkaen vanhuutta on pidetty heikentymisen ja raihnaisuuden vaiheena, kun taas voimaa ja nuoruutta on arvostettu yli kaiken. Itse asiassa useat liikkumisen apuvälineitä tarvitsevat ihmiset pelkäävät hankkia niitä ja heitä hermostuttaa ajatus niiden käyttämisestä muiden ihmisten nähden. Tästä syystä Stannah on aina yrittänyt käsitellä tätä aihetta mahdollisimman positiivisella ja avoimella tavalla. Kaiken perustana on olla ymmärtäväinen ja antaa asiakkaille aikaa tehdä oma, henkilökohtainen matkansa. Samalla kun annamme heidän löytää oman tiensä, me pidämme kiinni sankareistamme ja pyrimme aina parantamaan heidän kokemuksiaan heidän matkallaan kohti riippumatonta tulevaisuutta omassa kodissaan.

Jotta unelma ikääntymisestä omassa kodissa voisi täyttyä, monia tekijöitä on otettava huomioon ja suunniteltava etukäteen. Esimerkiksi jokin niinkin yksinkertainen kuin kunnollisten jalkineiden käyttö kaatumisen ehkäisemiseksi voi tuntua joistain ihmisistä pelottavalta, koska he pelkäävät tulleensa “vanhoiksi”. Sen tunnustaminen, että liikkumiskyky voi muuttua ajan myötä ja, että toimet, jotka tänään tuntuvat helpoilta, voivat tuntua huomenna vaikeilta, voi olla suuri haaste. Jo pelkkä tämän ajatteleminen voi olla monille ihmisille stressaavaa ja masentavaa. Tämän vuoksi ei olekaan itsestään selvää, että ihmiset osaisivat tehdä hyviä päätöksiä elämänlaatunsa parantamiseksi. Se voi olla käsittämättömän vaikeaa. Ja jos portaat muodostuvat ongelmaksi, asiasta voi tulla entistäkin vaikeampi.

Vaikka oman matkansa sankarina oleminen voi olla aidosti ja positiivisesti elämää mullistava kokemus, fyysisen heikentymisen ja porrashissin tarpeen hyväksyminen voi olla useille ihmisille yksi vaikeimmista haasteista.

Sankari kieltäytyy ottamasta haastetta vastaan: “Porrashissi minun kotiini? Minä en ole vanha!”

The hero rejects the challenge: “getting a stairlift for my house? I’m not old!”

Ihmisillä on tapana luokitella ihmisiä eri tavoin. Itse asiassa olemme luokitelleet ihmisiä aikojen alusta alkaen. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hänet luokitellaan ikäihmiseksi, vaikkei hän itse pitäisikään itseään vanhana tai iäkkäänä. Valitettavasti “vanhoihin ihmisiin” ja “vanhuuteen” liittyy tietty leima, jonka vuoksi useat ihmiset pelkäävät tunnustaa vanhenevansa.

Kun sitten tarkastelemme useiden ihmisten kohtaamaa vaikeutta kiivetä portaita, me Stannahilla tiedämme, että syitä voi olla useita. Kuitenkin viimeisimmän maailmanlaajuisen markkinatutkimuksemme mukaan lähes 50 % porrashissiasiakkaistamme nimeää syyksi polvikivun – kyse voi olla loukkaantumisesta, nivelten kulumisesta tai nivelsairaudesta. Tämä on yleisin syy, joten se on yleisin tarina, jonka voimme kertoa: polvikivun tarina.

Nyt kerromme sinulle tarinan kuudenkymmenen vuoden ikää lähestyvästä tai kuusikymmentä vuotta juuri täyttäneestä naisesta tai miehestä. Vaikka hän ei pidä itseään “ikääntyvänä” tai “vanhana” millään tavoin, hän painii polvikivun kanssa aina kulkiessaan kodissaan. Todennäköisesti hän alkaa vältellä portaiden kulkemista aina kun mahdollista. Sitten kun kipu pahenee, hän alkaa tarttuu kaiteeseen kaksin käsin kiivetessään portaita, tai asettuu jopa kontalleen päästäkseen ylös. Silti hän yhä kieltäytyy avusta ja välttelee ajatusta minkäänlaisesta liikkumisen apuvälineestä. Tarinan lukijasta saattaa tuntua itsestään selvältä, että liikkumisen apuväline olisi ilmeisin ratkaisu tilanteeseen. Mutta vain ne, jotka ovat kulkeneet tämän matkan, ymmärtävät, kuinka vaikeaa on päästää irti kuvitelmasta, että “kykenee” vielä kiipeämään portaita aivan kuin olisi yhä nuori, vaikkei se enää ole turvallista. Tässä vaiheessa tarinamme sankari alkaa asettaa emotionaalisia ja strategisia esteitä itsensä ja tavoitteensa väliin.

Sankari aloittaa koettelemusten taipaleensa: tämä voi kestää vuosia!

The hero starts his role of trials: this can go on for years!

Kuvitellaanpa nyt sankariamme, joka ei tiedä vielä olevansa sankari, ja hänen koettelemusten taipalettaan. Tässä voi mennä useita vuosia. Hän jopa suunnittelevat päivänsä siten, ettei portaissa tarvitsisi juuri liikkua (tulee alakertaan aamulla ja välttää palaamista yläkertaan ennen nukkuma-aikaa). Tämä jo paljastaa, että asialle pitäisi tehdä jotain.

Tässä vaiheessa sankarimme matkaa, hän jo tietää, että tarjolla olisi ratkaisu, jotka helpottaisi portaiden kiipeämistä kivuttomasti. Kuitenkin, koska hän pitää porrashissin ostamista fyysisen heikentymisen ja ikääntymisen tunnustamisena, hän torjuu ratkaisun ja jatkaa portaiden käyttöä kivusta huolimatta – ja kamppailee välttääkseen kaatumisen. Hän saattavat jopa harkita kalliimpia vaihtoehtoja kuin porrashissi. Vaihtoehdot kuten muutto yksikerroksiseen asuntoon saattavat jopa houkutella häntä enemmän kuin liikkumisen apuvälineiden käyttö. Mutta kuinka helppoa on luopua rakkaasta kodista? Kaikista muistoista ja tavaroista? Mieti, miltä tuntuisi muuttaa pois omasta kodistasi.

Valitettavasti, tämä torjuntavaihe voi kestää vuosia, samalla kun terveys heikkenee tai jopa kunnes tapahtuu vakava kaatuminen. Sankarimme kulkee koettelemusten taivaltaan yrittäen olla antamatta periksi liikkumisen apuvälineille vaihtoehtona. Tästä syystä ensimmäinen kontaktimme asiakkaiden kanssa tapahtuu useiden vuosien kamppailun ja kärsimyksen jälkeen. Valitettavasti se on toisinaan vasta kaatumisen jo tapahduttua. Emme voikaan koskaan puhua liikaa ennaltaehkäisyn tärkeydestä, ja olemme aina iloisia, kun perheet soittavat meille kysyen ennaltaehkäiseviä toimia rakkailleen, ennen kuin he satuttavat itsensä.

Vihollisen kohtaaminen ja kukistaminen: ylittää psykologiset esteet!

Confront evil and defeat it: overcome the psychological barriers!

Tässä vaiheessa perheenjäsenet ovat olleet huolestuneita rakkaimpiensa turvallisuudesta portaissa jo jonkin aikaa. Se on väistämätöntä. Kaikki tietävät, etteivät he suoriudu enää yksin portaista ja kaatumisriski on vääjäämätön. Lopulta sankarimme alkaa ajatella, kuinka kaatuminen vaikuttaisi paitsi häneen, myös hänen koko perheeseensä. Tässä vaiheessa sankarimme ego antaa periksi. Yhtäkkiä hän tajuaa, että hänellä on suurempiakin huolenaiheita kuin portaat. Nyt sankarimme kehittää tarvitsemansa viisauden ymmärtääkseen prosessia, jota on läpikäyneet. Nyt hän näkee, tuntee ja ymmärtää, että hänen täytyy ottaa seuraava askel ja hyväksyä apua, ei vain itsensä vuoksi, vaan koko perheen mielenrauhan vuoksi.

Osalle ihmisistä porrashissi voi yhä tuntua luksukselta. Mutta nähtyään useita putoamisten aiheuttamia vakavia loukkaantumisia, he ovat vakuuttuneempia kuin koskaan, että porrashissi on välttämättömyys heille ja heidän perheelleen. Kuvittele, miltä tuntuisi voida laskeutua alas portaita katsomaan koiraa tai kuljettaa pyykkejä ilman pelkoa kaatumisesta! Tämän tunnustaminen vie heidät askeleen lähemmäs oman matkansa sankaruutta. Se tarkoittaa, että he ovat tehneet oikean valinnan matkan aikana.

Vihollisen kohtaaminen ja voitto: päätös on tehty!

Confront evil and succeed: the best decision has been made!

Kun me ensi kerran tapaamme asiakkaamme, ensimmäinen vaihe on aina saada käsitys heidän liikkumisvaikeuksistaan ja ymmärtää heidän fyysisiä rajoitteitaan ja niiden vaikutusta päivittäisiin askareisiin. Monet asiakkaistamme hämmästyvät, kun kysymme heiltä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: “Pystytkö kantamaan tavaroita ylös ja alas portaita? Tarvitsetko käsikaidetta? Voitko kävellä yli 200 metrin matkan tasaisella ilman apua?” Rehellinen itsearvio on kuitenkin kriittisen tärkeää, eivätkä nämä kysymykset tunnu sankareistamme loukkaavilta tässä vaiheessa matkaa.

Sankareillemme ja heidän perheen jäsenilleen ensikokemus uudesta porrashissistä on yleensä voitokas hetki. Se saa kaikki miettimään, miksei tätä tapahtunut jo aiemmin. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska sankareidemme täytyi läpikäydä oppimis- ja muutosprosessi päästääkseen pisteeseen, jossa he ovat nyt.

Kun he saavuttavat tämän pisteen, mahdollisuudesta ikääntyä kotona tulee todellisuutta, ja sen tajuaminen, ettei kotoa tarvitse muuttaa pois, on jo toinen voiton hetki. Elegantti ja yksinkertainen vaihtoehto valita porrashissi sen sijaan, että luopuisi omasta kodista ja hoitaisi kaikki monimutkaiset asiat, joita muuttoon liittyy, näyttää järkevimmältä ja käytännöllisimmältä päätökseltä. Sen avulla voidaan ratkaista porrasongelma ja pitää koti muilta osin entisellään. Valitessasi porrashissin voit säilyttää kaikki tärkeät tavarasi ja säilyttää ne omassa kodissasi omilla paikoillaan. Yli 700 000 ihmisellä on porrashissi kodissaan. Kuinka väärässä näin monet ihmiset voivat olla?

Oppilaasta on tullut opettaja: puolestapuhuja!

The student becomes the teacher: advocating!

Sankarimme on suoriutunut kaikista edeltävistä vaiheista ja tajuaa nyt, että on muita, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän oli ennen: kaukana portaiden turvallisesta ja itsenäisestä käyttämisestä. Jokainen Stannahin asiakas löytää oman polkunsa ja voi lopulta päätyä opettamaan muita. Näin me kehitymme eteenpäin yhteiskuntana – pyrkien pois kivusta ja opettamalla muita tekemään samoin. Sankarimme kertovat muille, mitä ovat käyneet läpi kertoessaan tarinansa. Me olemme iloisia voidessamme todeta, että useimmille asiakkaistamme porrashissin hankinnan mukanaan tuoma itsenäisyyden ja oman elämän hallinnan säilyttäminen on johtanut elämänlaadun parantumiseen ja mahdollistanut energian käytön mukaviin asioihin elämässä.

Monet asiakkaat ovat jo saavuttaneet voittoisan matkan päämäärän, mikä inspiroi Stannahia jatkamaan porrashissiin liittyvien ennakkoluulojen kumoamista. Meidän on voitettava liikkumisen apuvälineisiin liittyvä vastustus ja poistettava niihin liittyvät ennakkoluulot.

Toivottavasti vähitellen yhä harvemmat asiakkaat joutuvat läpikäymään tämän kivuliaan matkan voittaakseen psykologiset esteet. Loppujen lopuksi porrashissin ostaminen ennemmin mieluummin kuin myöhemmin tarkoittaa, että pääset hyödyntämään sen mukanaan tuomia etuja useita vuosia eteenpäin. Tämän vuoksi tarinan kertominen on tärkeää.

Me Stannahilla näemme jatkossakin asiakkaamme entistä enemmän merkki- ja muotitietoisina, innokkaina itsenäisyyden säilyttäjinä ja halukkaina hyväksymään ikääntymisen positiivisella asenteella, valmiina hyödyntämään omistamaansa tekniikkaa kaikin puolin ja valmiina tekemään oman matkansa kohti riippumatonta ja turvallista kotia.